Tämä aihe on odottanut kirjoittamistaan pitkään ja
nyt vihdoin sain sen ainakin jollakin tavalla aukaistua pääni sisältä
tekstin muotoon.
Nyt,
kun kaikki on vihdoin ohi, tuntuu oikealta ja
hyvältä kirjoittaa tästä.
Edellisessä blogissani asiaa
paljon sivusin, mutta kun asioiden selvittäminen oli niin kovin
keskeneräistä, niin välillä kirjoittaminen ahdisti niin kovasti,
että päätin jättää sen aina kesken.
Kyse on siis vauvan
pään kiihtyvästä kasvusta, joka huomattiin neuvolassa jo 1kk
iässä, mutta kun kasvu vaan jatkui ja jatkui, niin 2kk iässä
asiaan alettiin virallisesti kiinnittämään huomiota.
Saimme
asiasta lähetteen neuvolalääkärille, joka ei oikein osannut sanoa
juuta tai jaata, naurahti vain, että ”iso pää, isot aivot –
fiksu tyttö tulossa”.
Hän kuitenkin kirjoitti meille lähetteen
edelleen Taysiin lastenlääkärille, minne pääsimmekin melko
pian.
Neuvolalääkärin ja Taysissa käynnin välillä ei ollut kuin
pari hassua päivää, mutta tänä aikana sain kehiteltyä itselleni
järjettömän ahdistuksen ja paniikin, kun aloin Googlettelemaan
mahdollisia syitä pään kasvuun, eihän mulla siihen asti ollut
mitään hajua, mistä sellainen voisi johtua.
Kävin
valehtelematta joka ikisen linkin, mitä mm. hakusanoilla ”vauvan
iso pää”, ”vauvan pään kiihtyvä kasvu”, ”vauvan pää
kasvaa liian nopeasti” ja ”vauva pään kasvukäyrä”
löytyi.
Aivokasvain, kysta, hydrokefalia(vesipää)..
lista oli pitkä.
Kokemuksia oli paljon, sekä hyviä, että
huonompia ja tietenkin siinä tilanteessa bongaa vain ne
huonommat.
Se ahdistus oli jotakin niin suurta, että edelleen
tekee kipeää muistella sitä. En voinut katsoa Inkaa purskahtamatta
itkuun ja jatkuvasti mietin, mitä jos meidän tyttärellä onkin
jokin hätänä.
Tutkimusta
edeltävänä yönä ei luonnollisesti kovin paljoa nukuttanut ja jälleen
huomasin jatkavani Googlettelua, samat linkit kävin läpi uudestaan
ja uudestaan(tyhmä minä!)
Taysissa pää ultrattiin ja lääkäri
tutki neidin perinpohjin, mutta minkäänlaista syytä ei löytynyt.
Kahden viikon välein tehtävä neuvolaseuranta alkoi tästä ja
loppui vasta joulukuussa.
Tähän kahdeksaan kuukauteen mahtui
lukuisia neuvolakäyntejä(18), fysioterapiaa ja tutkimuksia Taysissa tehtiin tuon
ensimmäisen lisäksi kolmesti. Jokaisella kerralla kuitenkin kaiken
todettiin olevan hyvin - ultrassa ei mitään ja kehitykseltään neiti pääosin on ikätasolla.
Pään
kasvu oli aluksi todella kiihtyvää, mutta nyt viimeisimpinä
kuukausina jo hieman tasoittuvampaa, tosin pieniä kasvun pyrähdyksiä
tuli aina silloin tällöin, joten neuvolasta konsultoitiin Taysin
lääkäriä, joka päätti sitten tehdä sen kauan puhutun pään
magneettikuvan.
Lapsilla se tehdään nukutuksessa, joten
tulosten lisäksi myös se toki jännitti paljon.
Itse
kuvauspäivä oli jälleen tosi stressaava ja ahdistava, vaikka
toisaalta sitä vain odotti, että se olisi ohi ja tulokset olisivat
sitä mitä on odotettu ja näin ollen kaikki olisi ohi.
Aamulla
menimme Taysiin jo seitsemäksi ja neidille laitettiin puudutusrasvat
kyynärtaipeisiin kanyylin laittoa varten. Lääkäri ei löytänyt
suonta mistään, joten lopulta kanyyli jouduttiin laittamaan päähän
ja se tottakai sattui ja paljon :(
Nukutus sujui yllättävän
hyvin, sain pitää neitiä sylissä siihen asti, kunnes hän nukahti,
joka tapahtui ihan sekunneissa nukutusaineen laitosta. Huojentava ja
erittäin hyvä fiilis jäi siitä, pelko oli siinä tapauksessa turhaa.
Ison
kiitoksen kyllä annan magneettikuvauksessa oleville hoitajille ja
lääkärille, heidän aito välittäminen ja läsnäolo helpotti paljon.
Kuvausajaksi
oli annettu 30-90min ja samoin heräämiseen, joten odottelua olisi
ollut tiedossa jopa 3h, mutta yllätykseksemme kaikki olikin ohi noin
tunnissa. Tunti meni nopeasti sairaalan kanttiinissa mietiskellessä,
mikä olisi kiva pieni lahja piristämään neitiä ja ihana lahja löytyikin -
ääntelevä pehmolelu, mikä saa aina neidin kikattamaan! <3 :D
Kävellessämme heräämöön hakemaan neitiä, hoitaja vielä
varoitteli, että tyttö saattaa olla hyvinkin tokkurainen ja
”ei-oma-itsensä”, joten siihen olisi hyvä varautua.
No,
varauduttiin toki, mutta vastassa heräämössä oli tyttö, joka oli
kuin mitään nukutusta ei olisi edes tehty.
Sama reipas tyttö
kuin aina ennenkin, ruoka maittoi hienosti ja leikitkin sujuivat
riemusta kiljuen heti osastolle päästessämme.
Elämäni
ehkä pelokkaimman hetken koin, kun lääkäri tuli huoneeseen
kertomaan tutkimustuloksia, sillä hänellä oli mukanaan hoitajamme
lisäksi myös kolme kandia. Sydän jätti varmana lyöntejä
välistä, kun yhdistin jotenkin ison määrän ihmisiä siihen,
ettei kaikki olisi hyvin.
Itku kurkussa kuuntelin, kun lääkäri
ilmoitti, että kaikki oli kuvissa aivan kuten pitääkin, eikä
mitään jatkotoimia tule tehdä. Normaali neuvolaseuranta riittää
ikätasoisesti.
Itku siinä sitten lopulta tuli kuitenkin, mutta
helpotuksesta ja onnesta.
Saimme myös samalla luvan kotiutua
normaalia aikaisemmin, sillä Inka oli niin hyvävointinen ja reipas.
<3
Huh, tästä tulikin melkoinen romaani, mutta oli niin helpottavaa ja ihanaa kirjoittaa tästä aiheesta vihdoin niin, ettei hirveä ahdistus taas valtaa mieltä.
Nämä ajat ovat olleet todella raskaita ja pelko oman lapsen hyvinvoinnista on niin suurta ja mieletöntä, ettei mitkään sanat oikein riitä siihen kuvailemaan sitä.
Nyt voin vihdoin sanoa sen ääneen ja alkaa sisäistämään sitä itsekin - KAIKKI ON HYVIN <3
Kuulisin myös mielelläni vastaavanlaisia tapauksia tai vastailen kyllä kysymyksiinkin, jos sellaisia ilmenee, joko kommenteissa tai sitten sähköpostilla tamaonniblogi@gmail.com
Meillä neidin päätä on seurattu sen takia, koska se ei kasva niinkuin sen kuuluisi.
VastaaPoistaEi mitään radikaalia vielä, mutta verikokeissa käyty ja neuvolalääkärissä ja neuvolassa. Viimeksi syksyllä todettiin, että kaikki toistaiseksi hyvin niin ens kuussa 2v neuvola ja siellä uusi kontrolli.
Monen kokosia päitä mahtuu tähän mailmaan, loistavaa, että teidän neiti on tutkittu noin huolella. Parempi tutkia, kun jättää vain odottelemaan mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tiedän kyllä tunteen, kun alkaa huolestuttamaan pään kasvaminen. Tsemppiä teille jatkoon ja mahtavaa, että asia on tutkittu!!
Kiitos kommentista, sun blogia oonkin seuraillut melkein alusta asti! :)
PoistaOnneksi myös teillä on kaikki hyvin ja kovasti tsemppiä sinnekin! <3
Huojentavaa tietää, että näiden asioiden kanssa ei ole yksin, vaikka kenellekään vastaavaa huolta ei todellakaan toivoisi <3
Kiva, kun päätit alkaa bogata uudelleen. Edellistä blogiasi kerkesinkin seurata. :) Voin vain kuvitella, että minkälainen huoli teillä on ollut. Ihanaa kuitenkin, että tytöltä ei löydetty mitään. Tsemppiä kovasti jatkoon! :) Jään seurailemaan blogiasi.
VastaaPoistaIhana kommentti kiitos! <3 Heti muistinkin sinut ja monet positiiviset kommentit, mitä aikoinaan vanhaan blogiin kirjoitit.
PoistaSsaako kysyä millä mitoilla teillä pää kasvoi? Mä en oo huolehtinut meillä lainkaan, isot päät molemmilla jo syntyessä. Mun sisarusta tutkittiin tollee pienenä ja ei koskaan löytyny mitään. Nyt on nii iso et aattelee et jos ois pieni pää nii näyttäs ihan hassulta :D
VastaaPoistaMeillä on kasvanut aikalailla nyt puoli vuotta pää 3,5-3,7 sd:llä.
PoistaSyntyessä pää oli 36cm(1,5 sd) ja nyt viimeksi kun mitattiin tammikuun alussa, niin pää oli 50cm :)
Varmaan huojentavaa kuulla ettei päässä ollut mitään. Itse varmaan samalla panikoisin jos Onnilla jotain epäiltäisiin.
VastaaPoistaOli kyllä, oikeastaan edelleen on jatkuvasti sellainen jotenkin kevyt olo, kun se pelko ja ahdistus pois.
PoistaJa kiitos, mä seurailen myös sun blogia! <3
Lähti ajoissa :D mutta joo kiva kun kirjoitat taas! :)
VastaaPoistaLapsekkaana.blogspot.fi
Eksyin blogiisi kun googletin vauvan pään kasvua. Minulla on nyt puolen vuoden ikäinen poika, jolla pää kasvaa yli käyrien. Pää on ultrattu kahdesti ja siitä on otettu myös magneettikuvat. Kaikki on todettu normaaliksi. Nyt mennään vielä neurologin konsultaatioon. Voin niin samaistua sinuun koska pelko on ollut joka kerta ihan järkyttävä! Onneksi teilläkin kaikki on ollut hyvin :) Osasiko lääkäri sanoa mistä se pään kasvaminen voisi johtua?
VastaaPoista