Voihan sairastelukierre!

Heippa!

Syksy ei kovin pitkälle kerennyt, kun meillä jo sairastelukierre alkoi vielä pahempana, kuin viime syksynä.
Ensin koko perheeseen iski kamala nuha ja neidille myös kova yskä ja nyt viikonloppuna neitiin iski paha enterorokko ja sekös vasta vihuliainen tauti onkin!
Ihmettelimme mieheni kanssa lauantai-iltana, kuinka neiti oli yhtäkkiä ihan kuuma ja ilman mittariakin olisi hyvin voinut todeta kovan kuumeen jylläävän ja eipä mittaustulos hirveästi yllättänyt ollen 38,6 astetta :(

Koko yö menikin rauhoitellessa, sylitellessä ja juottaessa tyttöä ja hieman ihmetytti niinkin "poikkeuksellinen" itkun määrä, tavallisesti kun tyttö on kuumeisena nukkunut tavanomaista paremmin.
Aamulla sama meno vain jatkui, eikä kuumekaan tuntunut millään laskevan, eikä nestettä saatika ruokaa saatu alas ei millään.
Tietynlaiseksi mehunatsiksi itseäni tituuleeraan, mutta nyt jopa hyvin mielin kokeiltiin mehuakin sillä ajatuksella, että "se nyt varmastikin menee alas".
No ei mennyt :(

Eikun sitten lääkäriin tutkittavaksi ja melko nopeasti päästiinkin sisään, yleensä päivystysreissut ovat venyneet monen tunnin mittaisiksi, nyt reilu tunti kerettiin ko. paikassa viettää.
Enterorokko tulikin diagnoosiksi ja on kyllä niin hirveä tauti, että huh. Tytön koko nielu, kieli ja posket ovat täynnä todella kipeän näköisiä rakkuloita, joten eipä ihmekään, ettei oikein mikään ole maittanut.

Nyt tauti on pikkuhiljaa paranemaan päin, kuumetta ei ole, mutta rakkulat vaivaavat etenkin öisin kovasti.
Ruokaa ja nestettä on alkanut menemään jo suhteellisen hyvin, onneksi <3

Nyt taas mies sairastui kovaan flunssaan, joten jos tauti meidän perheessä vielä jatkaa, niin eipä hirveän hyvä veikkaaja tarvitse olla, jos arvaa kehen se sitten seuraavaksi osuu!

Onko teillä sairasteltu jo tänä syksynä?

Entä jos sittenkin vielä kerran?

 Pitkästä aikaa, moi! <3

Tämä blogi hiljeni ennenkuin oikein kerkesi kunnolla alkaakaan, mutta nyt on aika herättää se eloon, uusien muutosten myötä.
Oikeastaan aina olen miettinyt, kuinka tämä on mun juttu - rakastan kirjoittamista ja etenkin päiväkirjoja, mutta kuitenkin jokin bloggaamisessa junnasi ja vauva-arjan astuttua kunnolla kehiin blogi hiljeni tyystin.

Se harmitti, sillä olinhan saanut ihan mielettömästi siitä blogista - aivan upeita uusia tuttavuuksia ja niin paljon tsemppejä ja neuvoja, ettei sanat riitä kuvamaan sitä kiitollisuutta, mitä edelleenkin koen niistä.

Syy junnaamiseen kuitenkin löytyi melko nopeasti - raskausaikana kirjoitetut postaukset kaikkeen raskauteen, tulevaisuuteen ja vauvaostoksiin liittyen täyttivät blogia tiheään tahtiin, mutta kun ensimmäinen kuukausi oli takana ja arki koitti, ei enää löytynytkään samalla tavalla kirjoitettavaa ja lopulta blogiin tuli ehkä yksi teksti kuukaudessa, sekin käsitteli neidin neuvolakäyntejä.

Kutkutus blogin pitämiseen pysyi ja jopa kasvoi ja perustin tämän uuden blogin, mutta ehkä kuitenkin sillä ajatuksella, että tämä jatkaisi hieman edellisen blogin mallia, mutta vain taaperoarjen näkökulmasta.
Sekään ei täysin tuntunut omalta jutulta, mutta nyt tuntuu, että se "juttu" on löytynyt.
Tämä blogi tulee siis käsittelemään myös taaperoarkea, mutta myös paljon muuta - yleisesti ottaen meidän elämää, mielipiteitä ja paljon muuta!

Tervetuloa mukaan <3